Buddhalaisen meditaation äärellä

Jo joitakin aikoja olen kaihonnut kokemusta meditaatiosta, sillä olen ajatellut sen auttavan henkisen terveyden vaalimisen kohdalla.

Kaakkois-Aasiassa meditaation perusteet olikin luontevaa ottaa haltuun. Suuntasimme muutaman opiskelijatoverin kera eräänä iltana Manjushri Kadampa Buddhist Centerin avoimeen buddhalaisen meditaation sessioon.

Ovesta sisään tupsahtaessamme meidät otettiin lämpimin mielin vastaan. Keskuksen työntekijät olivat jopa yllättyneitä, kun paikalle pamahti joukko länsimaalaisia.

Istunto aloitettiin pian ja aluksi kaiuttimista laitettiin ilmoille inspiroiva "rukous" eli käytännössä joukko rauhallisella äänellä puhuttuja inspiroivia lauseita. Tämän jälkeen sujuvaa englanninkieltä puhunut meditaation vetäjä kertoi aluksi perusteita meditaatioasennosta sekä kävi läpi meditaatiokerran sisällön.

Sitten vuorossa oli noin 10 minuutin hengitysmeditaatio, jota seurasi puhe todellisesta onnellisuudesta. Buddhalaisuuden mukaan todellinen, kestävä ja alati kasvava onnellisuus, voidaan saavuttaa vain sisäisen rauhan löytämällä. Esimerkiksi ruoan tuodessa onnellisuutta ongelmaksi muodostuu se, että ruokamäärän kasvaessa tietyn pisteen yli, onnellisuus ei enää kasva. Sama koskee myös esimerkiksi rahaa.

Tämän jälkeen keskusteltiin siitä, että kaikkien muiden onnellisuuden ja vapauden tulisi olla meille yhtä tärkeää kuin oman onnellisuutemme ja vapautemme. Meidän tulisi ajatella siten, että kuten mekin pidämme omaa onnellisuutta meille tärkeimpänä asiana, meidän tulisi myös ymmärtää, että jokaiselle meitä ympäröivälle ihmiselle näiden oma onnellisuus on tärkeintä. On turhaa riidellä siitä, kenen onnellisuus on loppujen lopuksi tärkeintä, koska jokaiselle tärkeintä on juuri oma onnellisuus.

Session loppuun pidettiin 10 minuutin meditaatio, jossa tarkoituksena oli ajatella meille läheisten ihmisten onnellisuuden ja vapauden tärkeyttä.

Kokonaisuudessaan tilaisuudesta jäi erittäin positiivinen kuva. Meininki ei ollut minkäänlaista jäykistelyä, vaan läsnäolijat hymyilivät toisilleen ja meditaation vetäjä vitsaili hyväntahtoisesti tilaisuuden aiheista. Ilmoilla ei ollut minkäänlaista ideologian myyntiä, jota en tosin ollut odottanutkaan.

Käyntikerrasta jäi mieleen meditaatiotekniikan alkeet sekä ensiaskeleet buddhismin ja buddhalaisen meditaation parissa. Voin suositella tätä mielenkiintoista kokemusta kenelle tahansa Kaakkois-Aasiaan suuntaavalle.

Herkkuhetki opintoarjessa

Kun kaksi ruokaintoilijaa menee kauppaan, saattaa ex tempore syntyä jotain seuraavaa (ei vaihto-opiskelijankaan tarvitse huonosti syödä).

Kasvisten höyrystä. Pannussa parsakaalia, porkkanaa ja pohjalla kukkakaalia.

Paikallinen viherape, lady finger eli okra.

Kattausta.

Menu

Linssikeitto.

Höyrytetyt kasvikset.

Pekoni-sieni-tomaattihöystös juustokuorrutteella.

Päivän viininä Angoven shiraz-cabernet (luomu).

ABC-suklaavanukas.

Luomuprosentti 98 %

Linssikeitto.

Pääruoka viinin ja salaatin kera.

Jälkiruoan keskuskomponentti, tummaa luomusuklaata.

ABC eli MBC - Manteli-brasilianpähkinä-cashewpähkinälevite.

Jälkiruoan muut osaset: kaneli, raakakaakao ja hunaja.

Jälkiruoka-ainesten sekoitusta kuumavesihauteessa.

Yksi intensiivisimmistä koskaan maistamistani jälkiruokakokemuksista.

Porilaiset - murreihmine Elina Wallin

Kuva: Sami Ollila

Porilaiset-sarjassa haastatellaan porilaisia persoonia ja vaikuttajia, sekä kysellään parhaat vinkit Porin saloihin.

1. Kuka olet ja millainen on oma Pori-taustasi, entä miten vaikutat kaupungissa?

Olen Elina Wallin Porista, porilainen ja porin kielinen, seuraavaksi 32 vuotta, freelancer kirjoittaja, juontaja, murreihmine.

Olen syntynyt Porissa ja edustan kaupunkia ainakin kolmannessa polvessa. Kaupunki edustaa minulle voimakkaasti kotia, reviiriä, rohkeutta ja elämää. Aikanaan ylioppilaaksi kirjoittaessani tuntui ajatus kotikaupungin hylkäämisestä kammottavalta. Siispä hakeuduinkin opiskelemaan Satakunnan Ammattikorkeakouluun ja valmistuin sieltä tietojenkäsittelyn tradenomiksi. Elämä asettui omiin uomiinsa uutteran työntekemisen ja erilaisten harrastusten parissa. Kun johonkin ryhdyn, tehdään sitä viimeiseen mieheen. Tai naiseen. Olenkin ollut perustamassa Porin Navigaatioseurassa nuorisotoimikuntaa, joka toimii edelleen aktiivisesti, sekä tehnyt sekalaista seuratyötä Porin Narukerässä.

2. Millainen on suhteesi kaupunkiin?

Kuten edellä tuli mainituksi, muutto Porista tuntui aikanaan enemmän kammottavalta kuin miltään muulta. Sittemmin ajatus on pyöristynyt, mutta kelkan suunta ei varsinaisesti ole kääntynyt. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa tulee eteen se, että kaupunkia ja sen elämää voisi tarkkailla toisestakin vinkkelistä.

Rakastan Poria! Ja kysyn silti aina junantuomalta, että mikä hänet on tuonut Poriin. Haluan tietää, mitä ihmiset arvostavat. Pori on luonteikas kaupunki, ilahdun varsinkin siitä, että jo pelkkä kaupungin nimen mainitseminen saa aikaan jotain. Tunnereaktion, useimmiten. Itseäni ei tosin haittaa, vaikka se tarkoittaisi puistatusta. Pääasia on, että joltakin tuntuu. Lahti on lattea. Pori ei ole.

Pori on tähän asti antanut kaiken, mitä olen tarvinnut. Olen saanut opiskella, sittemmin toisenkin tutkinnon, ihmiset ovat ottaneet murteenharrastajan avosylin vastaan ja tehneet minusta ammatikseen kirjoittavan ja puhuvan yrittäjän. Pieni sukuni asuu täällä, vaikka omaa perhettä en olekaan saanut aikaan. Luultavasti kaupunki tarjoaa vielä jonain päivänä senkin. Antaa Kokemäenjoen virrata nyt kaikessa rauhassa.

3. Mitä jokaisen Porissa kävijän tulisi nähdä / tehdä kaupungissa?

Jaa jaa. Kahvit Kauppahallissa (joka tosin ensi kesän on remontin kourissa), erilaisten hajujen ja tunnelman aistimista. Äijien höpinää ja politikointia ei voita mikään. Kainaloon Ullan Pakarin kakkoa kotiinviemisiksi. Keskipäivällä Kaivolan aito Porilainen, paahtoleipää, sipulimakkaraa, sipulia ja sinappia. Kun vatsa on täynnä, voi kauppatorilta kävellä Kirjuriin ja kävellä sen verran pidemmälle, että päätyy Hevosluodon huvila-alueelle. Siinä vaiheessa voi hetkeksi laittaa silmät kiinni ja avatessaan silmät uudelleen, tajuta, että ollaan edelleen aivan keskustan tuntumassa!

Jos päivä sattuu olemaan tuulinen, autolla pitää körötellä Yyteriin tai Uniluotoon katselemaan surffareita. Samalla reissulla voi ajaa syömään Reposaareen ja paluumatka tehdä saaristotietä Ahlaisten kautta takaisin kauppatorille.

Jos sittenkin on vielä virtaa vanttuissa, otetaan auto uudelleen alle ja huristellaan Raumalle. Pori on onnekas omistaessaan Rauman kaltaisen naapurikaupungin sen idyllisellä Vanhan rauman alueella varustettuna.

4. Mikä on mielestäsi parasta ajanvietettä kaupungissa?

Kyllä päivänsä saa täytettyä ihmisten katselemisella. Jos on sadesää, ulkona ei kannata päiväänsä pilata, vaan sitten syöksyä sisätiloihin, museoihin, uuteen uimahalliin, vanhaan jäähalliin ja veret seisauttavaan Juseliuksen mausoleumiin. Sinne ei heikkohermoisen kannata tuppautua, mutta jos vain mahdollista, varata sellainen aika, että kuulee oppaan kertoman surullisen tarinan nuorena kuolleesta Sigridistä ja isänsä suuresta surusta.

5. Parasta Porissa?

Rohkeus. Hulluus. Ihmiset. Porilaisella ei ole yhtä kiire kuin helsinkiläisellä, mutta kiireempi kuin hämäläisellä. Porilaiselta ei tarvitse tingata mielipidettä. Kysyy vain, kyllä aidon porilaisen tunnistaa vastauksesta. Perkele.

Tapahtumat. SuomiAreena. Pori Jazz. Porispere. Pori Folk. Lain§uojattomat. Kyläjuhlat. Uskallus. Osallistumisen kulttuuri. Porissa teet mitä haluat. Täällä siihen on mahdollisuus. Tule Poriin, jos uskallat.

Porilaiset - Radiotuottaja Laura Aimola

Porilaiset-sarjassa haastatellaan porilaisia persoonia ja vaikuttajia, sekä kysellään parhaat vinkit Porin saloihin.

1. Kuka olet ja millainen on oma Pori-taustasi? Entä miten vaikutat kaupungissa?

Olen Laura Aimola, 27-vuotias radio Eazy 101:n tuottaja ja toimittaja.

Olen käynyt Porissa ensimmäisen kerran joskus 16-vuotiaana perheen lomareissulla. Muistan matkalta Yyterin ja jazz-kadun, jonka kioskilta ostettiin läjät metrilakua. Sittemmin tulin Poriin opiskelemaan syksyllä 2005 ja kaikki kysyivät, että mitä hittoa nurmijärveläinen lähtee Poriin kun kaikki muut suuntaavat Helsinkiin.

Opiskelin Satakunnan amk:ssa viestintää ja olin varma, että ryhdyn graafiseksi suunnittelijaksi. Sittemmin tein lehtihommia ja halusin kirjoittavaksi toimittajaksi. Tiedottajan tehtäviin halusin kesällä 2009, kun olin harjoittelussa Porin kaupungintalolla ja järjestin osaltani SuomiAreenaa. Samana syksynä kirjoitin opparia ja hajoilin kotona töiden puutetta. Avauduin koulukaverille tilanteesta Facebookissa, ja hänen kauttaan ja kannustamana jahkauduin Radio Poriin avustajaksi. Samalla tiellä olen siis edelleen. Viime syksynä aloimme rakentaa uutta nuorille suunnattua paikallisradiota ja minusta tuli samalla sen tuottaja.

2. Millainen on suhteesi kaupunkiin?

Moninainen mutta lämmin. Varsinkin opiskeluaikana kotona reissatessa ärsytti, että Pori oli muka niin kaukana Nurmijärvestä. Matkustaminen oli pidemmän päälle kallista, aikaa vievää ja työlästäkin, koska suoria reittejä ei ollut. Tuntui, että Pori on ihan syrjässä kaikesta. Toisaalta sain asua halvalla ja kaupunki tarjosi ainakin omaan makuun ihan riittävästi iltaelämää.

Koulussa tutustuin moniin ihaniin porilaisiin, joiden erikoinen murre nauratti. Sain vasta myöhemmin kuulla, että itseäni pidettiin alussa nokkavana etelän slangin vuoksi. Nykyisin murre on tarttunut ja nyt saan nauruja kotona käydessäni. Kaiken kaikkiaan olen saanut Porista mielettömästi uusia läheisiä ystäviä, joka on äärettömän arvokasta. Osasta heistä kumpuaa porilainen hulluus, mutta positiivisessa mielessä.

3. Mitä jokaisen Porissa kävijän tulisi nähdä / tehdä kaupungissa?

Kuulostaa kliseiseltä, mutta kyllä Yyteri on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kesällä rantailua ja talvella pulkkailua. Lisäksi kannustan kesäiseen piknikkiin Kirjurissa, erityisesti Pori Jazzin suurina konserttipäivinä. Itse olen viettänyt molemmissa paikoissa unohtumattomia hetkiä.

Myös osallistuminen Kulttuurikulman Blues-jameihin kannattaa. Siellä voi kuka tahansa hypätä musisoimaan tai laulamaan lavalle, jos mieli tekee ja tunnelma on mahtava! Rakastajat-teatterin Rattoklubit Puuvillan Kehräämöllä ovat niin ikään kokemisen arvoisia. Jos lisäksi tykkää kirpputoreista, Pori on ihan ykköspaikka.

4. Mikä on mielestäsi parasta ajanvietettä kaupungissa?

Musiikki on tärkeässä roolissa monen porilaisen elämässä ja itsekin olen huomannut käyväni täällä keikoilla enemmän kuin ikinä aiemmin. Viikonloppuisin yleensä aina jossakin baarissa tai kuppilassa on joku trubaduuri keikalla. Kesäaikana terassilla istuminen hyvällä porukalla keskustan ytimessä on hauskaa, kun porukkaa lappaa torille ja kauppakeskuksiin ja takaisin.

Porissa pyöräily kannattaa. Kaupungissa on hyvin pyöräteitä ja lyhyet välimatkat, joiden vuoksi edelleen koen, että auton hankinta olisi turhaa. Asun myös nykyisin ihan keskustassa, josta pääsee kävellenkin helposti joka paikkaan. Harrastan liikuntaa epämääräisen epäsäännöllisesti ja ainakin tällä osa-alueella Porissa on paljon mahdollisuuksia. Toisinaan, kun en jaksa raahautua kuntosalille, lähden lenkille esim. Kirjuriin. Se on hienoa.

5. Parasta Porissa?

Parasta kaupungissa on jo kertaalleen mainittu kuuluisa porilainen hulluus, jolla tehdään välillä ihmeitä. On kaksi tiettyä kertaa, jolloin olen ollut erityisen ylpeä porilaisuudestani: osallistuessani kesällä 2009 SuomiAreenaan ja kesällä 2011 ensimmäiseen Porispereen.

Salainen aamiaiskaava

Aloitan tämän merkinnän parilla kuvalla viimeaikaisista aamiaiskokoonpanoistani:

Säädöt

Perusainesosat: tuoretta lihaa ja vihreitä, tässä tapauksessa parsakaalia ja pinaattia.

Mausteet kruunaavat minkä tahansa ruoan: Cayenne-pippuria, mustapippuria, kurkumaa (supermauste!) ja curryjauhetta.

Kuvista jo selvinnee, että henkilökohtainen kuningasaamiaiseni koostuu seuraavista aineksista:

• Erilaiset salaatit ja muut vihreät.
• Liha.
• Erilaiset pähkinät (pääosin cashew-, hassel- ja saksanpähkinät sekä mantelit).
• Kananmunat.

Joskus mennään myös kokeellisemmalla linjalla:

Chia-siemeniä goji-marjojen kera, ginseng-teetä ja spirulinashotti.

Lihaa, pähkinöitä ja vehreitä salaatteja sisältävän aamiaisen ravintoarvot ovat aivan toisenlaisia kuin aamiaispaatoksessa mainitsemani hiilihydraattipommiaaimiaisen. Nopeiden hiilihydraattien, sokerien ja lisäainesotkujen sijaan keho ja mieli saavat polttoaineekseen proteiinia, hyviä rasvoja, antioksidantteja, vitamiineja, mineraaleja ja vaikka mitä muuta herkkua.

Pihviaamiainen aiheuttaa ymmärrettävästi ihmetystä, koska se on kaikkea muuta kuin perusaamiaiskonseptiin mahtuva kokonaisuus. Kieltämättä itsellänikin ajatus parin pihvin nauttimisesta aamutuimaan tuntui alkuun erikoiselta, mutta herätti pian niitä mielenkiintoisia ajatuksia, joita etenkin aamiaispaatokseen kirjailin. Hämmästelyn oirekuvaan suosittelenkin lääkkeistä parhainta: omakohtaista kokeilua.

Hyvä aamiainen kruunataan mielenkiintoisella lukemsella.

Lisää aamiaislukemista: Ayn Randin loistava teos Atlas Shrugged.