Sivut

23.7.2012

Suomen paras viikko

Viime viikolla ohitse vierähti jälleen jakso, joka on anniltaan Suomen paras, väittäisin. Pori on tuon viikon ajan täysin eri kaupunki.

Kuulin MEP Hannu Takkulalta tarinan jostakin ulkomaalaisesta, joka oli sattunut Poriin juuri tämän viikon aikana ja oli sitten suositellut Poria toiselle ulkomaalaiselle ystävälleen:

”Kun menet Suomeen, sinun on käytävä Porissa. Siellä raikaa jazz ja kaupunki on täynnä tapahtumavilskettä”.

Ystävä oli tehnyt työtä käskettyä, mutta saapuessaan lokakuussa Poriin hän oli keskellä keskustaa ihmetellyt, että missä se aktiiviseksi kehuttu kaupunki mahtaa olla.

Joillekin viime viikko on enemmän jazzviikko ja toisille taas pikemmin SuomiAreena-viikko. Minulle se on ehdottomasti jälkimmäistä, vaikka paljon nautin myös Jazzien mukanaan tuomasta tunnelmasta.

SA-viikolla kalenterissani rullaa lähes poikkeuksetta kaksi-kolme tapahtumamerkintää päällekkäin. Tänä vuonna luulin lomailevani kesän ja ehtiväni mukaan keskusteluihin, mutta toisin kävi.

Aloitin kesätyöt Porin yliopistokeskuksessa ja sen osaksi organisoiman Puuvillan puisto -keskustelualueen myötä sain jälleen päälleni SuomiAreena-paidan sekä kaulaani passin tekstillä ”töis tääl”. Yhtään liioittelematta tuon paidan päällään kantaminen tuntuu jopa yhtä hurmokselliselta kuin itse viikko anteineen.

Loistavat keskustelut kokoavat yhteen valtakunnantason päättäjiä. Työskentely tapahtuman parissa riistää tosin yöunia. Ei siksi, että hommaa olisi yöt läpeensä, vaan siksi, että illalla ja yöllä intoilen jo seuraavasta päivästä. Totesinkin ystävilleni, että kaksi viikkoa tätä menoa saisi mielenterveyteni rakoilemaan, niin mieletön viikko on kyseessä.

Seuraavassa koetan kuvata tämän huikean viikon antia.


Ma

Aamulla kipaisin Porin opiskelijatalo Saikulle SuomiAreena-palaveriin ja sen perästä SA-toimistolle materiaaleja noutamaan. Yliopistokeskuksella oli ohjelmassa Puuvillan puisto -alueen rakentaminen sekä kameralaitteistoihin tutustuminen. Sain tehtäväkseni kuvata osan Puuvillan puiston keskusteluista sekä samalla viikolla rullanneen Pori Jazz for Professionals -seminaarin (PJfP) antia.

SuomiAreena-porukkaa 2012 (kuva: Porin kaupunki).

Illaksi suuntasin ravintola Kirjakauppaan SuomiAreenan ensimmäiseen keskusteluun, kapakkaväittelyyn pörssiverosta. Vaikka keskustelu ei luonteeltaan väittelyä ollutkaan, pääsi Voima-lehden päätoimittaja Kimmo Jylhämön sekä Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin puheiden mukana hyvin sisään koko aiheeseen ja sen taustoihin. Kimmo Collander ohjasi keskustelua hyvin ja kirposipa Kirjakaupan sankalta kuulijajoukoltakin muutama kommentti aiheesta.

Kirjakaupassa keskustelun äärellä (kuva: Jussi Lähde, lupa käyttöön saatu ilman veroja).
Ti

Tiistai meni lähinnä PJfP-seminaarin esiintymisiä kuvatessa sekä yliopistokeskuksen markkinointiin ja viestintään liittyvien tehtävien hoitamisessa.

Puuvillan puistossa.

16.30 kipaisin Saikulle. Sinne Satakunta Unelmaa Foorumin (SUF) poppoo oli järjestänyt Poliittiset pikatreffit -nimeä kantavan tapahtuman, jossa tapahtumaan osallistuvilla oli mahdollisuus varata viiden minuutin ”treffiaika” yhden paikalla olevista poliitikoista kanssa.

Paikalla olivat Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen sekä kansanedustajat Sauli Ahvenjärvi, Kimmo Sasi, Kike Elomaa, Kimmo Tiilikainen ja Ville Niinistö.

Itse turisin treffeillä Ahvenjärven ja Sasin kanssa sekä ennen treffien alkamista Vanhasen ja Elomaan kera. Tapahtuman anti oli todella mahtava ja SUF oli onnistunut toteuttamaan jälleen yhden mielenkiintoisen tapahtuman. Myös poliitikot kehuivat tapahtuman konseptia toimivaksi ja uniikiksi.

Nuoret ja poliitikot keskustelun pyörteissä Saikulla.

Ke

Keskiviikkona suuntasin yliopistokeskuksemme auditorioon PJfP-seminaarin kuvauksiin. Siellä käytössä olikin aikamoinen kuvaussetti: Kuvasin kahdella kameralla, joista toiseen äänet tulivat kahdesta mikseriin kytketystä kondensaattorimikrofonista ja kuva tallentui tietokoneelle, josta sitä pystyi leikkaamaan lennosta.

Keskiviikon työpisteellä.

Mieleeni hiipi muistoja ala-asteelta, kun olin opettajan luottokuvaaja ja kanniskelin kuvauskamoja milloin mihinkin tapahtumaan sekä vietin koulupäiviä Kuopion Oppimateriaalikeskuksen kellarissa editoiden materiaaleja silloin vielä varsin analogisilla laitteilla.

PJfP-seminaarissa erityisen mielenkiintoisen esityksen antoi Emmy-palkintoja voittanut, Disney-yhtiön palveluksessa pitkän uran tehnyt äänisuunnittelija ja tuottaja Bill Platt (jonka ammattitaito muuten näkyi jo hänen antamissaan vinkeissä, kun virittelin kuvauslaitteistoja kuntoon).

Platt kertoi muun muassa suuresti fanittamastani Walt Disneystä henkilönä sekä Disney-yhtiöiden esitystuotantometodeista.

Seuraavaksi siirryin Puuvillan puistoon kuvaamaan yhtä viikon mielenkiintoisimmista keskusteluista, joka käsitteli Porin oluttehtaan alueen tulevaisuutta. Kaupungin ajatuksena on siis rakentaa alueelle esimerkiksi liike- sekä asuintiloja ja ideoita on kerätty jo esimerkiksi kaupunkilaisilta.

Keskustelun kovinta antia edusti Hartelan kehitysjohtaja Tero Vanhanen, joka peräänkuulutti hyvän perusidean päälle ”kultapölyä” eli vahvaa erityisteemaa, joka tekisi alueesta valtakunnallisesti kiinnostavan. Arkkitehdin näkökulmasta hän toivoi alueelle poeettisuutta ja differointia asumiseen.

Keskustelukaartiin kuulunut Pori Jazzin grand old man Jyrki Kangas esitti alueesta niin ikään teräviä ajatuksia. Hän korosti tapahtumakulttuurin merkitystä, josta Pori Jazz on loistava esimerkki, sekä maalaili Poriin "Montrealin mallia", jossa kaupungista on kehitetty ympärivuotinen tapahtumakaupunki esimerkiksi maanalaisilla tiloilla.

Kangas esitti myös, että keskustan autoista olisi päästävä eroon ja tästä olen täydellisen samaa mieltä. Porin keskustassa jalan tai pyöräillen liikkuminen tuntuu joskus vaikeammalta kuin vaikkapa Kuala Lumpurissa, jossa autoja ja ihmisiä on kuitenkin ”hieman” enemmän.

Keskusteluraatiin osallistunut asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru toivoi, että tontti käytettäisi johonkin huikeaan ja lausui vielä esityksen loppuun ohjeen porilaisille, joka soveltuu kaikille meille Suomen kansalaisille täydellisesti mihin tahansa yhteyteen: ”Olkaa nyt herranen aika aktiivisia! Ei se niin mene, että pannaan Kiuru ja Kilkku (Porin kaupunginhallituksen puheenjohtaja - toim.huom.) suunnittelemaan.”

Keskustelun pääsee näkemään kokonaisuudessaan YouTubesta (kahdessa osassa) ja suosittelen sitä lämpimästi etenkin porilaisille. Toki keskustelu on varmasti mielenkiintoinen muillekin aiheesta kiinnostuneille. Itse uskon alueessa olevan todella paljon mahdollisuuksia vaikka mihinkä hienoon.

Päivän päätteeksi heilahdin todella upeaan Generaattorigalleriaan, Puuvillan puitteissa sijaitsevaan tilaan, johon CBM-maisteriohjelman opiskelijat olivat järjestäneet Pori Arzz -näyttelyn.

Näyttelyn miellyttävintä antia itselleni olivat taiteilija Vesa Kuulan vastamainokset sekä taiteilija Elli Maanpään Cathol-työt - Andy Warhollin tyyliä jäljittelevät teokset kissateemalla. Cathol-työt iskivät itseeni erityisesti siksi, että Singaporessa kävin tutustumassa Warhollin näyttelyyn ja tämän erittäin mielenkiintoisen taiteilijan tuotantotyyliin sekä elämään.

Yksi taiteilija Maanpään Cathol-työ Generaattorigalleriassa.

To

Torstai alkoi Bill Plattin toisen esiintymisen kuvauksilla. Tällä kertaa aiheena oli joulutapahtuman tuottaminen ja vaikka aihe ei itselläni ennakkoon erityistä odotusta tuottanutkaan, olivat Disney-maailmasta otetut esimerkit loistavia.

Bill Platt esittelee Disney-huvipuiston strategisia alueita.

Disney-mittakaava oli myös Plattin esityksissä jotain hieman suurempaa kuin mihin on normaalisti tottunut. Esityksessä puhuttiin lähinnä miljardeista, jopa biljoonista dollareista ja Disneyn thinktankissa, Disney Imaginaryssä, työskentelee 10 000 ihmistä pelkästään suunnittelemassa kaikenlaisia hulluja ideoita.

Plattin esityksestä riensin Puuvillan puistoon kuuntelemaan antoisaa keskustelua sosiaalisesta mediasta. Sen jälkeen luvassa oli tapahtuma-alueen purku ja töiden jälkeen riensin kaupungintalolle kuulemaan Sitran järjestämää keskustelua julkisista palveluista.

Kahdeksaksi puolestaan suuntasin Eetunaukiolle, jonne oli lennätetty poliitikkoja suoraan Helsingistä eurokriisiä koskettavasta eduskunnan täysistunnosta. Kommentteja kriisiin liittyvästä päätöksenteosta pääsi kuulemaan siis varsin tuoreeltaan

Eurokriisikommentit tuoreeltaan eduskunnasta.

Eetunaukiolta tie vei aivan täydelle opiskelijatalo Saikulle, jossa Mikko Alatalo ja Punatähdet veisasivat poliittisia lauluja. Kuuntelin muutaman biisin, jonka jälkeen oli aika suunnata lepäämään jälleen yhden aktiivisen päivän jälkeen.

Alatalo punatähtineen oli vetänyt Saikun ääriään myöten täyteen yleisiöä.

Pe

Perjantaina vietin puolikasta vapaapäivää ja aktiviteetit alkoivat kello yhdeksän Saikulla, jossa MEP Hannu Takkula isännöi Eurooppa-nuorten aamiaistilaisuutta.

Tilaisuudessa Takkula kertoi mielenkiintoisia tarinoita omista opiskeluajoistaan sekä kertoi koulutuspoliittisista näkymistä Suomessa ja Euroopassa. Takkula kertoi myös Rovaniemelle perustetun Tivoli-ravintolan historiasta ja merkityksestä sikäläiselle opiskelijakulttuurille sekä totesi tarinan päätteeksi juuri Saikun kaltaisten paikkojen olevan merkittäviä tästä näkökulmasta.

Saikulta suuntasin BePOPin kauppakäytävälle kuuntelemaan Tehyn järjestämää keskustelua suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Parasta antia keskustelussa oli mielestäni se, että keskustelijat painottivat kansalaisten omaa, aktiivista otetta terveytensä huollossa. Yksi asiaan liittyvä kommentti kuului, että suomalaiset ovat tuntuneet ulkoistaneen terveydestään huolehtimisen.

Kun keskustelu alkoi puolen välin tienoilla polkea paikallaan, otin suunnaksi yliopistokeskuksen. Töiden jälkeen poikkesin vielä jazzkadulla kuuntelemassa keskustelua suomalaisen musiikin vetovoimasta kansainvälisen tarjonnan puristuksessa. Keskustelussa tuli tehtyä ainakin sellainen huomio, että musiikkipuolen ihmiset ovat keskimääräistä paljon rennompia keskustelijoita ja esimerkiksi jazzmuusikko Iiro Rantalalta irtosi viikon makeimpia nauruja kirvoittaneita kommentteja aiheesta.

Seuraavaksi oli aika rientää SuomiAreenassa mukana olleiden päätöstilaisuuteen. Käytännössä pääsimme Kirjurinluodolle jazz-konserttiin piknikeväiden kera. Aurinko oli kuin tilauksesta saapunut lämmittämään Kirjurinluodon nurmirinnettä ja mikä olikaan rennompi tapa päättää hektinen työviikko kuin kuunnellen Estelleä ja D’Angeloa punaviinin ja mitä parhaimman seuran kera.

Jazzien sävelissä.

Lauantaina lähinnä rentoilin ja pistäydyin Porin Kylterien järjestämillä jazz-sitseillä. Energistä kylteriporukkaa oli niin ikään loistavaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia syönnin, juonnin ja laulamisen lomassa.

Jazz-sitsailua.

Kaikesta hektisyydestään huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, SuomiAreena-viikko oli jo toisena vuonna peräkkäin paras Suomessa viettämäni viikko vuoden aikana.